Vuosi 1992, silloin toteutin elinikäisen haaveeni ja hankin pitkien rotupohdintojen jälkeen oman ensimmäisen koirani. Uusi tulokas oli musta hovawart-uros, Sar-Vuoren Isoiivari. Tämä rakastettava olento oli mullistava elämääni enemmän kuin olisi saattanut uskoa. Enää en voi edes kuvitella elämää ilman koirankarvoja vaatteissani, kuratassun jälkiä lattiassa, kirsun jälkiä kodin ja auton ikkunoissa tai ilman sitä iloista ja vilpitöntä koiranolemusta, joka on aina valmis seuraamaan minua minne ikinä menenkin.

Parin ainoana silmäteränä ja kaiken keskipisteenä eletyn vuoden jälkeen Iivari sai seurakseen pienen vaalean tytön, Sar-Vuoren Ruususen. Amandan myötä kasvoi ajatus kasvattamisesta ja anoin sittemmin kennelnimeni; Lumen.

Ensimmäinen hovawart-pentueeni syntyi Amandasta kesällä 1997. Siitä se alkoi, kova aherrus ja oppimisen aika, jolle ei näy loppua. Takana on tähän mennessä kuusi kasvatettua hovawart pentuetta, lukuisa määrä erilaisia kursseja(koulutusohjaaja, palveluskoira-koetoimitsija, kasvattajan perus- ja jatkokurssi, jalostusneuvojien perus- ja jatkokurssi) ja luentoja sekä ääretön määrä erilaisten harrasteiden parissa vietettyjä tunteja. Lisäksi olen toiminut usean vuoden Suomen Hovawart Ry:n hallituksessa sekä jalostustoimikunnassa.

Jokaisesta hetkestä pyrin ottamaan irti kaiken mahdollisen opin, jotta pääsisin mahdollisimman hyvin toivottuun lopputulokseen: terveeseen & rotumääritelmän mukaiseen hovawartiin. Tämä rotu on vienyt minut mukanaan.

Erityisesti vuosi 2006 on ollut kannaltani mieleenpainuvan synkkä ja on ollut kohdattava se tosiasia, että aina kaikki ei mene kuten on suunnitellut. Luonto puuttui julmalla tavalla peliin ja sairaus nimeltä degeneratiivinen myelopatia koitui A-pentueeni karuksi kohtaloksi, kantanarttuni Amandan sekä puoliveljensä Iivarin lisäksi. Muut kasvattipentueeni ovat onneksi ainakin toistaiseksi säästyneet tältä ikävältä sairaudelta, mutta silti olen tehnyt päätökseni, että on viisainta viheltää peli poikki kantanarttuni Amandan ja sen jälkeläisen Lumen Avenan verilinjojen osalta. On tullut aika jatkaa kasvatustyötä uusin toivein ja uudelta pohjalta. Ruotsin tuontinarttuni Aidan (Elixier’s Yrka) olisi nyt tarkoitus toimittaa uuden kantanarttuni tehtävää.

Koiramainen matkani on ollut niin tapahtumarikas ja antoisa, että lienee paikallaan jakaa hiukan kiitoksia.

Eniten tahdon kiittää kaikkia teitä ihania kasvattieni omistajia! Paljon olen saanut ilonhetkiä jakaa kanssanne eikä ole tarvinnut valintoja katua. Olette kaikki (olleet) rakkaiden kasvattieni arvoisia ja olen saanut teistä monta uutta ystävää.

Isoja kiitoksia sadelkoon myös ensimmäisten koirieni, Iivarin ja Amandan kasvattajille, kennel Sar-Vuoren Arille ja Minnalle. Ilman teitä en olisi tässä – vaan kukaties vaikkapa esim. leonberg-rotuisten koirien kasvattaja ;o)) Olen kiitollinen, että valintani kallistui hovawarttiin ja olen kiitollinen, että uskoitte minuun.

Jag också tackar Cecilia och Rikard på kennel Elixier i Sverige att jag fått den här fantastik tiken Aida! Jag är glad att vi fått en chans att börja med Aida om igen.

Entä miten voisin kyllin kiittää Teitä kaikkia muitakin näihin koirahössötyksiini tavalla tai toisella sotkeentuneita! Jokainen teistä on omalla tavallaan edistänyt matkani kulkua aina näinkin pitkälle. Teidän kaikkien tuki, ystävyys ja kannustus ovat olleet korvaamattomia! KIITOS!