cont

Ruokavalion merkitys koiran hyvinvoinnille

~keskiviikkona, 13 kesäkuuta 2007~

Kirjoittaja: Malin Ekblom
(Dipl. Eläinten Luontaisterapeutti)
www.amaris.fi/
Kirjoitus julkaistu kirjoittaja luvalla.
Artikkeli julkaistu Palveluskoirat-lehdessä, nro. 2/2007

Koirien ruokinta ja terveys

Nykypäivänä koiria ruokitaan pääasiassa kuivamuonalla. Se on helppoa, kätevää ja iskostettu meihin ainoaksi oikeaksi tavaksi taata koiralle kaikki mitä se tarvitsee. Kuitenkin koirien yleinen terveydentila on selkeästi huonontunut. Allergioita, kasvaimia, nivel- ja luusto-ongelmia, sisäelinsairauksia ja lisääntymisvaikeuksia esiintyy yhä enemmän. Lisäksi moni koira kärsii epämääräisistä vaivoista, kuten huonosta turkin ja ihon laadusta, rapsuttelusta, töhnivistä korvista ja jatkuvista korvatulehduksista. Oireet voidaan usein parantaa lääkehoidolla, mutta helpotus on vain hetkellistä, ellei puututa vaivojen syihin. Koirien lukuisat ongelmat eivät selity yksinomaan ylijalostamisella vaan ne johtuvat usein vääränlaisesta ruokavaliosta. Kuivamuonan suuri viljapitoisuus sekä keinotekoiset vitamiinit ja lisäaineet aiheuttavat monille koirille ongelmia. Vaihtamalla koira raakaruokavaliolle ja jättämällä kypsennetyt viljatuotteet minimiin, voidaan saada paljon muutoksia aikaan.

Kotona tehty puuro ja lisänä raaka liha ovat kelpo vaihtoehto kuivamuonalle. Niissä ei ole lisäaineita ja käytetyt ainekset voi itse valita. Jo tämä pieni muutos koiran ruokavaliossa vähentää huomattavasti sairastumisia ja allergioita. Se ei kuitenkaan ole koiralle luonnollista ravintoa suuren viljapitoisuuden johdosta eikä siinä ole raakoja luita. Lisäämällä ruokavalioon sisäelimiä ja kasviksia koira saa jonkin verran vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta tämä ei aina riitä. Varsinkin kalsiumia on vaikea saada tarpeeksi ja tarvitaan lisäravintoaineita. Nämä ovat usein teollisesti valmistettuja, keinotekoisia aineita.

Luonnollinen ruokinta perustuu ajatukseen, että koira sudesta polveutuvana pystyy täydellisesti hyödyntämään vain raakaa eläinperäistä ravintoa. Koira on siis elimistöltään yhä lihansyöjä. Se on kehittynyt elämään ravinnosta, joka tulee syömällä toisia eläimiä yleensä kokonaan – lihaslihan, sisäelimet, luut, mahalaukun ja kaiken tietysti raakana. Koiran ruoansulatus ja ravintoaineiden hyväksikäyttö ei ole oleellisesti muuttunut jalostuksen myötä mutta se ei myöskään enää ole täysin samanlainen kuin sudella. Evoluutio on jossain määrin ehtinyt muokata koiraa sekasyöjäksi. Sen elimistö pystyy käyttämään hyväkseen jonkin verran myös ihmisten ruoantähteitä ja viljatuotteita.

Luonnollisella ruokinnalla tarkoitetaan sellaista ruokintatyyliä, jossa ei käytetä teollisesti valmistettuja tuotteita. Ruokavalio koostuu pääosin raaoista lihaisista luista ja loput ruoasta on raakaa lihaa, kasviksia ja sisäelimiä. Maito- ja viljatuotteet voivat olla osana ruokavaliota. Ruokavalio on mahdollisimman monipuolinen ja lisäravintoaineita käytetään harkitusti. Mitään selkeää rajaa ei ole eri ruokintatyylien välissä. Useimmiten kun puhutaan raakaruokinnasta tai luonnonmukaisesta ruokinnasta tarkoitetaan BARF-ruokavaliota. BARF on lyhenne sanoista Bones and Raw Food (luita ja raakaa ruokaa). Se on ruokintatyyli, jossa suurin osa ruoasta, jopa 70 % on raakoja lihaisia luita ja loput on raakoja kasviksia ja lihaa. Vilja- ja maitotuotteet eivät kuulu oikeaoppiseen BARFiin tai ainakin niitä on ruokavaliossa hyvin vähän. Monipuolisuutta painotetaan luu-, liha- ja kasvilaaduissa. Tällä pyritään jäljittelemään mahdollisimman pitkälle luonnonvaraisten koiraeläinten, kuten susien ja villikoirien ruokavaliota. Australialaista eläinlääkäriä Dr. Ian Billinghurstia pidetään BARFin keulahahmona ja hän on kirjoittanut aiheesta kolme kirjaa – “Give Your Dog a Bone”, “The BARF Diet” sekä “Grow Your Pups With Bones”.

Teollinen koiranruoka

Teoriassa kuivamuona on hyvää koiranruokaa, sillä se sisältää tarvittavan määrän valkuaista, rasvaa ja vitamiineja oikeassa suhteessa toisiinsa. Käytännössä koiran elimistö ei kuitenkaan pysty näitä hyödyntämään täydellisesti. Valmisruoat, kuten kuivamuona, tölkkiruoka, koiranmakkarat, keksit ja herkut ovat prosessoitua ruokaa, eikä sitä suositella ihmisillekään jokapäiväiseksi ateriaksi. Teollisesti valmistetut ruoat ovat kypsennettyjä, koska säilyvyyden vuoksi ne usein kuivatetaan kuumennuskäsittelyn myötä. Hyvin suuri osa valmistusaineissa olleista luontaisista vitamiineista ovat tuhoutuneet. Kuumennettaessa tuhoutuu myös suuri osa entsyymeistä, hyödyllisistä bakteereista ja antioksidanteista. Kivennäisaineet eivät periaatteessa tuhoudu, mutta kuumennettaessa ne muuttavat molekyylikoostumustaan ja voivat siten olla koiralle hyödyntämättömissä. Kypsentäminen tekee myös valkuaisesta ja rasvasta vaikeammin sulavaa.

Kaikki valmisruoat koostuvat suurelta osin viljatuotteista. Ruoan hiilihydraatit voivat olla peräisin yhtä hyvin halvasta ja ravinneköyhästä sokerista tai maissista, kuin ravitsevasta kokojyväviljasta. Koiran ruoansulatus ei ole sopeutunut sulattamaan suurta määrää kasvisperäistä ravintoa. Kun keho ei pysty jotain ruoka-ainetta hyödyntämään, siitä muodostuu kuona-aineita. Kuona-aineet joko poistuvat ulosteen mukana tai imeytyvät suoliston kautta koiran elimistöön. Elimistö pyrkii niistä eroon esimerkiksi ihon ja limakalvojen kautta, mikä voi olla syynä vuotaviin silmiin, töhniviin korviin, kutinaan ja iho-ongelmiin.

Vitamiinit ja kivennäisaineet lisätään kuivamuoniin yleensä valmistusvaiheen lopussa. Tavallisesti kyseessä ovat halvat, kemiallisesti tuotetut valmisteet, joiden hyväksikäyttö on koiralle heikompaa. Koskaan ei siis voi tietää, onko kuivamuonassa tarpeeksi vitamiineja ja kivennäisaineita ylläpitämään koiran terveyttä eikä ole varmuutta niiden imeytymisestä ja toimivuudesta. Monissa koiranruoissa on myös erilaisia lisäaineita. Hapettumisenestoaineita eli antioksidantteja käytetään rasvan säilöntään ruoan härskiintymisen estämiseksi. Käytössä on sekä luontaisia antioksidantteja, kuten tokoferoliuutetta (E-vitamiinin esiaste, E306), askorbiinihappoa (C-vitamiini, E300) ja sitruunahappoa (E330) että synteettisiä kemikaaleja, kuten etoksikiinia (E324), BHA:ta (E320) ja BHT:tä (E321). Nämä lukevat pakkauksen kyljessä useimmin nimityksellä ”EU:n hyväksymät lisäaineet tai antioksidantit”. Osaa niistä ei saa käyttää ihmisten ruoan säilömiseen, koska ne voivat aiheuttaa allergisia oireita ja heikentää vastustuskykyä. Monesti valmisruoassa on lisäksi suolaa, sokeria, mausteita, väri- ja makuaineita eli aromeja, jotka eivät ole koiralle hyväksi. Teollisen ruoan väri-, säilöntä- ja lisäaineet voivat aiheuttaa koiralle ongelmia, kuten allergioita, imeytymishäiriöitä ja yliherkkyysreaktioita.

Mistä ruokavalio koostuu ja monipuolisuuden tärkeys

Raaka ruoka on koiralle biologisesti oikeaoppista. Koira saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet kun se syö monipuolisesti eri eläin- ja kasvikunnan tuotteita. Luonnollisella ruokinnalla tasapaino ei synny päivässä eikä kahdessa, vaan useamman viikon aikana, aivan kuten luonnossakin. Luista, lihasta ja sisäelimistä koira saa valkuaista, rasvaa ja kivennäisaineita kuten kalsiumia ja fosforia sekä lisäksi vitamiineja, entsyymejä ja hyödyllisiä bakteereita. Ruokavalio täydennetään kasvirasvalla, kasvissoseella ja mahdollisesti myös vilja- ja maitotuotteilla. Ruokavalion sisältö riippuu koiran iästä, rodusta, terveydentilasta, aktiivisuudesta ja ruoansulatuksesta.

Koiran luonnollisessa ruokinnassa ruoka-aineiden suhteet ovat koirakohtaisia, eikä kaikenkattavaa esimerkkiä voi antaa. Mielellään noin puolet ruokavaliosta tulisi koostua lihaisista luista. Lihaisat luut tarkoittavat luita, joissa on reilusti lihaa mukana, ja ne ovat kokonaan syötäviksi tarkoitettuja. Hyviä lihaisia luita ovat esimerkiksi broilerin tai kalkkunan siivet, kaulat ja selkärangat sekä possun tai lampaan rinta- ja selkäluut. Myös hirveä, poroa, hevosta, jänistä, lintua, myyriä sekä muuta pienriistaa voi tarjota. Monipuolisuus on hyväksi, sillä eri eläinten luut sisältävät ravintoaineita hieman eri suhteessa. On myös muistettava, että kaikki koirat eivät välttämättä sulata kaikkien eläinten luita.

Luita ei saa koskaan kypsentää keittämällä tai paistamalla. Lämmittäessä luut muuttuvat vaarallisen säröileviksi ja helposti halkeaviksi, jolloin ne voivat aiheuttaa vakavia repeytymiä suolistossa. On nimenomaan tärkeää, että luut tarjotaan raakoina. Silloin luuaines on pehmeää ja hyvin sulavaa. Kypsennetty luu sulaa huonosti koiran suolistossa ja voi aiheuttaa tukoksia. Kypsennettäessä luusta tuhoutuu myös ravintoaineita. Kypsiä linnunluita ei missään tapauksessa saa antaa koiralle, sillä ne ovat teräviä ja voivat vahingoittaa koiran ruokatorvea, mahalaukkua ja suolistoa. Vastoin yleistä uskomusta ne ovat kuitenkin raakoina hyvin sulavia ja pehmeitä.

Kasvissoseen tarkoituksena on antaa koiralle kuituja, pitää suolen toiminnan jouhevana sekä täydentää ruokavalion vitamiineja ja kivennäisaineita. Kasvikset annetaan mieluiten raakana sekä soseutettuna, sillä koiran ruoansulatuskanavassa ei ole kaikkia entsyymejä, joita tarvitaan kasvisolujen hajottamiseen. Kasvisten kypsentäminen tekee niistä osin paremmin sulavia mutta samalla tuhoutuu ravintoaineita.

Vilja ei ole ruokaa jota koiraeläin luonnonvaraisena söisi. Toki ne saisivat pieninä määrinä saaliseläinten mahalaukun mukana lähinnä heiniä, ruohoa ja siemeniä, mutteivät nykyaikaista, pitkälle jalostettua viljaa. Liian runsas viljojen syönti voi johtaa allergioihin, ylipainoon, korvatulehduksiin, iho-ongelmiin, nivelongelmiin ja imeytymishäiriöihin. Viljat heikentävät siis lihansyöjien vastustuskykyä, haimaa, ruoansulatusta sekä hampaita. Viljojen osuus ruokavaliosta ei saisi olla enempää kuin kolmasosa. Puuroihin käytetään mieluiten kokonaisia tai rouhittuja suurimoita ja vältetään ravintoarvoltaan huonolaatuista viljaa, kuten vehnää.

Rasvahappojen puute aiheuttaa kutiavia iho-ongelmia, kasvuhäiriöitä, lisääntymisongelmia ja vanhentaa koiraa heikentämällä immuunipuolustusta. Jos koira hilseilee, kutisee tai turkki on kuiva ja karhea, elimistöstä puuttuu usein rasvahappoja. Tähän auttavat kylmäpuristetut kasviöljyt sekä rasvaisempi liha. Jonkin verran kylmäpuristettua kasviöljyä onkin hyvä lisätä ruokaan E-vitamiinin saannin varmistamiseksi, koska E-vitamiini tuhoutuu helposti pakastettaessa. E-vitamiinia on runsaasti kasviöljyissä, etenkin vehnänalkioöljyssä.

Vitamiini- ja kivennäisvalmisteiden pitkäaikaista käyttöä tulee tarkoin harkita, koska niistä ei välttämättä ole samaa hyötä kuin luontaisina, ruoka-aineista saaduista ravintoaineista. Jos ruokavalio on puutteellinen yhden tai useamman ravintoaineen suhteen, on luonnollisinta täydentää ruoka-ainevalikoimaa siten, että ravintoaineiden saanti paranee. Jos esimerkiksi tuntuu siltä, että koira tarvitsee B-vitamiinia lisää, kannattaa miettiä ensin mistä raaka-aineista sitä voi saada (esimerkiksi maksa tai punainen liha) ennen kuin antaa teollisesti valmistettua lisää.

Tällä hetkellä muutama yritys valmistaa myös valmiita aterioita ja kasvissoseita ja tarjolla on sekä puuropohjaisia että viljattomia valmisaterioita. Valmiit ateriat ovat kelpo vaihtoehto itse tehdylle aterialle ja ne ovat helppoja antaa koiralle sen ollessa hoidossa tai pitää pakastimessa vararuoaksi. Koiralle ei kuitenkaan kannata antaa pelkästään valmisaterioita, eikä niistä saisi muodostua kovin suurta osaa koiran ruokavaliosta, ettei siitä tulisi yksipuolinen. Lisäksi osassa valmisruoista on suhteellisen paljon viljaa tai perunaa ja osassa myös liha ja kasvikset on kypsennetty.

Uuden ruokinnan aloittaminen

Luiden syöttäminen kannattaa aloittaa yhdestä laadusta kerrallaan ja ensimmäiset viikot mieluiten jauhetuilla luilla. Varsinkin herkkävatsaisen tai sairaan koiran kanssa täytyy olla hyvin varovainen, erityisesti, jos se on syönyt siihen asti pääasiassa kuivamuonaa. Toiset koirat eivät sulata luita kovin hyvin ja ulosteesta tulee betonimaista. Tällaisissa tapauksissa voi muodostaa jopa suolitukoksia. Joillekin pehmeä kotiruoka sopii parhaiten, tällöin ruokavalio voi koostua puurosta, kasviksista, lihasta ja jauhetuista luista. Vaikka luut sopivat useimmille koirille, osalle ne eivät vain sovi huolimatta pitkästikään totuttamisesta.

Yleisin ongelman aiheuttaja on liian nopeasti toteutettu ruokavalion monipuolistaminen ja siirtyminen uudenlaiseen ruokintatapaan. Tästä voi aiheutua pitkäaikaista ripulia, joka saattaa johtaa vakaviin suolistotulehduksiin ja antibioottikierteisiin. Vaikka monipuolisuus ja vaihtelu ovatkin ruokinnan perusasioita, ovat ne ajankohtaisia vasta, kun koira on sopeutunut uuteen ruokintatyyliin. On tärkeää pikkuhiljaa kokeilla mikä koiralle sopii ja mikä ei - ruokavalio on koirakohtaisesti muokattava sopivaksi. Esimerkiksi vanha koira voi olla vaikea totuttaa uuteen ruokaan ja se saattavaa jopa kieltäytyä syömästä mitään raaka. Kovin allergiselle koiralle on myös vaikea toteuttaa monipuolista ruokavaliota ja on turvauduttava lisäravintoaineisiin, kuten vitamiini- ja kalkkivalmisteisiin.

Mikäli haluaa totuttaa koiraa luihin kuivamuonan ohella, niitä ei kannata tarjota samalla aterialla. Luut ja kuivamuona sulavat eri tavalla mahassa ja seurauksena voi olla ripulointia ja mahavaivoja. Olisi järkevämpää, että kuivamuonan tilalla olisi vaikka puuropohjaista kotiruokaa. Vaikka kyse on yhtälailla kypsennetyistä viljoista, niin koostumus on kuitenkin erilainen kuin teollisessa kuivamuonassa. Puuro ei myöskään sisällä keinotekoisia aineita.

Kun koiran ruokinta muutetaan teollisesta luonnolliseen, sen keho saattaa pyrkiä hankkiumaan eroon sinne kertyneistä kuona-aineista valmistaakseen tilaa uusien ravintoaineiden hyväksikäytölle. Koiran yleiskunnosta riippuu, kuinka vahvoja nämä reaktiot ovat. Osalla koirista oireita voi esiintyä muutaman päivän tai useiden viikkojen ajan, mutta kaikki koirat eivät niitä saa. Tavallisimpia oireita ovat oksentaminen, ripuli, ummetus, pahan hajuinen hengitys, rapsuttelu ja kutiseva iho. Oireilla on, kuten kaikissa luonnonmukaisissa hoidoissa, taipumus ensin mennä huonompaan suuntaan, ennen kuin ne katoavat. Jos turkki tuntuu tahmaiselta ja koiraa silittäessä käsiin jää valkeata, voi kyseessä olla puhdistusreaktio. Kannattaa myös tarkistaa lihan ja luun määrä suhteessa muuhun ruokaan. Kaikki koirat eivät kestä suurta määrää luita ja lihaa, ja keho erittää syntyneet kuona-aineet ihon kautta.

Koiran ulosteen tulisi olla siistiä, eikä siinä saisi olla sulamatonta ainesta. Syötyään luita, koirien uloste on yleensä kova, kuiva ja kellertävä. Jos uloste on liian kovaa, jauhomaista, valkoista ja koiralla on vaikeuksia ulostaa, on se todennäköisesti saanut liikaa luita tai liian vähän kasviksia ja rasvaa. Jos koiran uloste on jatkuvasti löysää ja haisevaa, se ei sulata jotakin ruoka-ainetta. Asia korjaantuu yleensä lisäämällä luiden määrää tai yksinkertaistamalla ruokavaliota eli ottamalla selvää, mikä ruoka aiheutti löysän ulosteen. Liian suuri määrä kasviksia, puuroa tai sisäelimiä voi myös aiheuttaa mahan löysyyttä. Limainen uloste kertoo lievästä suolitulehduksesta jolloin on myös yksinkertaistettava ruokavaliota. Ruokavalion muutoksen alussa uloste on tyypillisesti vähän limaisempaa kuin normaalisti.

Monet tahot varoittelevat raa’asta lihasta ja luista bakteerien, loisten ja salmonellavaaran vuoksi. Salmonellaa on jonkin verran raaoissa siipikarjatuotteissa mutta kotimaisessa siipikarjan lihassa riski on hyvin pieni. Ihmiseen verrattuna koiran mahahapot ovat paljon happamampia ja sen suolisto lyhempi. Bakteerit eivät viihdy tällaisessa ympäristössä.

Sitä tosiasiaa ei voi kieltää, ettei koira voisi saada suolitukosta tai repeämiä luita syötyään. Useimmiten tällaisia ongelmia aiheuttavat kuitenkin kypsennetyt luut. Kypsistä luista irtoaa paljon helpommin teräviä sälöjä, jotka voivat repiä suolistoa. Kyseessä on useimmiten koira, joka ei ole tottunut syömään luita tai koira, joka syö luiden lisäksi myös kuivamuonaa tai runsaasti viljaa. Yleensä raa’at luut sulavat koiran ruoansulatuksessa hyvin. Koira, joka on pennusta lähtien tottunut syömään raakoja luita, voi syödä niitä melko huoletta. Sen mahahapot ja ruoansulatuselimistö ovat sopeutuneet sulattamaan luut kokonaan.

Luonnollisen ruokinnan etuja

Luonnollisella ruokinnalla saavutetaan monia etuja. Koiran mahdolliset liikakilot lähtevät ja tilalle kasvavat lihakset, samoin koiran yleiskunto ja lihaskunto paranevat. Raakaa ruokaa syövällä koiralla on terve iho ja kiiltävä, pehmeä turkki sekä vahvat kynnet. Myös korvat pysyvät puhtaina. Koiralla on myös terve, raikas suu sekä terveet, puhtaat hampaat. Nivelet ja jänteet pysyvät vahvoina ja monesti nivelsairauksien oireet helpottuvat. Ruoansulatus sekä ravintoaineiden imeytyminen paranee ja ruoka maistuu nirsoillekin koirille paremmin. Lisäksi luonnollisella ruokinnalla olevilla narttukoirilla on vähemmän hedelmättömyys- ja pennunhoito-ongelmia. Myös pennut kasvavat raa’alla ruoalla hitaammin ja tasapainoisemmin sekä kasvuhäiriöiden riski pienenee. Koiran henki ei haise, turkki tuoksuu hyvältä, eivätkä ilmavaivat ole ongelmana. Lisäksi luiden syöminen vähentää ja kovettaa jätöksiä. Ulosteesta tulee pientä papanaa, joka samalla luonnollisesti tyhjentää koiran anaalirauhaset.

Luonnollisella ruokinnalla koiran immuunijärjestelmä normalisoituu ja vahvistuu. Itsepintaiset iho- ongelmat ja infektiot häviävät, eikä koira enää tarvitse lääkkeitä, kuten kortisonia ja antibiootteja. Koiran vastustuskyky tauteja ja loisia vastaan kasvaa. Muutaman kuukauden jälkeen useimmista koirista tulee paljon pirteämpiä, elinvoimaisempia ja jopa luonteeltaan tasapainoisempia. Monen koiran allergiaoireet, epämääräiset kutinat ja rapsuttelut ovat vähentyneet tai parantuneet luonnollisen ruokinnan myötä.