Jälkikoe Röykässä

Niin siinä sitten kävi, että vastoin kaikkia ennakko-odotuksia heräsin tänä aamuna puhelimen sointiin klo 8.30 ja sain kuin sainkin kutsun jälkikokeeseen. Eihän siinä muuta kuin että koe alkaisi klo 9.00. Onneksi kaikki treenikamppeet on nykyisin aina valmiina autossa, joten eikun vaatteet päälle, hätäponnari ja lippis päähän, maksalaatikko + puolikas hk:n sininen messiin, koirat konttiin ja nasta lautaan kohti Röykkää. Tän enempää ei voi lentävä lähtö olla.

Oltiin paikalla n. 9.07, ei siis myöhästytty kuin kokeen avajaisista. Aika hyvin. Koe oli PAJÄ 123 ja ensin oli tottikset. Me oltiin vikassa parissa, viimeinen koirakko. Suoritus meni sanalla sanoen reilusti alakanttiin. Siis sikäli huonosti, että Aida suoriutui osuudesta todella paineistuneena. Se reagoi henkilöryhmään, liikkeestä istuminen meni seisomiseksi, luoksetulot todella hitaita (+ yksi kaksoiskäsky), hyppynoudossa kierto takastullessa. Mut kertyi niitä pisteitä nyt kuitenkin 80. Todella masentava fiilis jäi suorituksesta, sillä edellytykset paljon parempaankin oli olemassa. Mutta koira on herkkä - ja se on tiedossa. Silti tuli sellainen fiilis, että tähänkö tämä homma nyt tulee kaatumaan ja että kaikki työ on mennyt hukkaan... siinä päällimmäisiä tunnelmiani tottiksen jälkeen.

Sitten painuttiin kuitenkin metsään, sillä mahdollisuus toki tulokseen oli olemassa. Keli oli lämmin/kuuma (n. +20), aurinkoinen, tyyni ja kaikenkukkuraksi rutikuiva. Melkein pahin mahdollinen keli jäljestykseen siis. Jana alkoi SUPERSURKEASTI. Aida kyllä lähti etenemään, mutta huomasin sen olevan hieman hämillään/hukassa. Meillä on ollut janalla etenemisen kanssa ongelmia ja ollaan sitä kyllä treenattu ja kuvittelin, että se ehkä olisi se meidän suurin kompastuskivi.Vaan tällä kertaa koira taisi tehdä kaikki mahdolliset virheet mitä janalla voi tehdä; se ylitti jäljen (jota en olisi uskonut ikinä tapahtuvan enkä edes huomannut sitä koirasta...), haahuili janalla oikein olan takaa ja otti tietenkin vielä takajäljen. Olin jo jättää leikin kesken, mutta onneksi omat hermot kuitenkin piti ja ajattelin, että noh, annetaan tuomarin keskeyttää jos aika loppuu ja sählätään tässä oikein olan takaa. Sitten sain kun sainkin Aidan lähtemään jäljelle oikeaan suuntaan.

Itse jäljestys meni myös surkeasti erityisesti alkuosastaan. Onneksi eka keppi löytyi tosi nopeasti sen janasähläyksen jälkeen. Mutta sitä seuraavaa keppiä sitten etsittinkin urakalla. Sanoinkin, että jos kartalle pitäis piirtää meidän seikkailut sellaisella rutikuivalla jäkäläpeitteisellä auringonpaahteisella kalliolla, melkoisen jättiläismäisen tippaleipäkuvion siitä olisi aikaiseksi saanut... olin taas luovuttaa, moneenkin otteeseen. Mutta koska en olisi välttämättä sen hyörimisen jälkeen enää osannut takaisin tielle, ajattelin että so what, elämäähän tämä vaan on ja annetaan koiran nyt vaan viedä mua ja katotaan mistä itsemme löydetään. Sitten kuin ihmeen kaupalla löytyi toinen keppi, sitten kolmas, neljäs ja viides, joka oli kutoskeppi. Yksi sinne siis jäi enkä yhtään ihmettele. Itseasiassa ihmettelen sitä, että niinkin monta keppiä nousi sillä menolla :o)

Vaan kyllä oli koira ja ohjaaja poikki jäljen jälkeen. Aidalle normaalina loppupalkkana käytän sen rakasta narupalloa. Se ei jaksanut edes sillä leikkiä! Ja silloin täyty kyllä Aidan olla umpipoikki... tän jälkeen pelotti lähteä esineruutuun.

Ja niinhän siinä kävi, että kuin ihmeen kaupalla sain about 10 minuutin levähdystauon jälkeen Aidan nousemaan jotenkuten. Olisin ollut kiitollinen jo yhdestä esineestä, mutta Aidapa yllätti ja nouti kaikki 3 esinettä 3 pistolla! 30 pistettä ja iso oho! Tässä kävi just niin kuin yleensä: ne osiot, joita pitää vahvoina, ne mättää ja päinvastoin. Tosin rehellisyyden nimissä itse en missään nimessä olisi antanut täysiä työskentelypisteitä, mutta eipä siinä viitti alkaa tuomarille hanttiinkaan laittamaan, jos täysiä tarjotaan :o))) Maastosta kertyi pisteitä kaikkinensa 154.

Näin plakkarissa 3-tulos yhteispistein 234 ja JK3-koulutustunnus. Aamuisen tottiksen ja etenkin sen janasähläyksen jälkeen tämä oli todella positiivinen yllätys. Ykköstähän sitä aina haetaan tällä tasolla, mutta olen olosuhteisiin nähden tyytyväinen kun saatiin ylipäätään tulos. Nyt sitten vaan lisää häiriötä ja kimppatreeniä. Onneksi on löytynyt ihana jälkiporukka, joilla on samat intressit. Terkkuja vaan asianosaisille! Meillä olikin mukavan tulosrikas viikonloppu :o)

Kuvia kisoista